Tänään on: sunnuntai 21.10.2018

Elämän kulttuuri vastaan kuoleman kulttuuri

Kirjoittaja: Antoni Zięba

Rauhaisassa Euroopassamme on valitettavasti koko ajan meneillään sota elämän ja kuoleman välillä. Kyseessä on niiden elämä ja kuolema, jotka eivät voi itse puhua puolestaan, jotka ovat kaikkein haavoittuvaisimpia ja joista maamme ja kulttuurimme tulevaisuus riippuu.

Kuoleman kulttuurin strategia

Lääketieteen tohtori Bernard Nathanson perusti vuonna 1968 USA:ssa kansallisen yhdistyksen aborttilain poistamiseksi (NARAL – National Association for Repeal of Abortion Law). Järjestöön kuului vain muutama henkilö, mutta viiden vuoden aikana se onnistui kääntämään Amerikan ylösalaisin saamalla voimaan lain, joka sallii jokaisen lapsen tappamisen sikiämisestä aina synnytykseen saakka eli koko yhdeksänkuukautisen raskauden ajan. Onneksi tohtori Nathanson kääntyi ja vuonna 1982 hän piti Irlannissa kuuluisan puheen, jossa hän paljasti aborttia ajaneiden ryhmien yleisen strategian. Kannattaa kuunnella, mitä tällä kokeneella miehellä on sanottavanaan: ”Vuonna 1968 tiesimme, että rehellinen mielipidekysely raskaudenkeskeytyksestä merkitsisi meille murskatappiota. Siksi päätimme toimia toisin: levitimme joukkotiedotusvälineiden välityksellä tekaistujen kyselyjen tuloksia, joiden mukaan 50 tai 60 prosenttia amerikkalaisista haluaa raskaudenkeskeytyksen laillistamista. Tämä oli harvinaisen tehokas ’itsensä toteuttavan profetian’ taktiikka: kun julkisuudessa toistettiin tarpeeksi kauan, että kaikki ovat abortin laillistamisen puolesta, enemmistö tosiaan alkoi olla sitä mieltä. Harva nimittäin haluaa kuulua vähemmistöön. Haluaisin neuvoa kaikkia olemaan hyvin varovaisia väitettyjen tilastotutkimusten uskomisessa.” Vielä mielenkiintoisempaa on se, mitä tri Nathanson sanoi laittomien aborttien tilastoista:
            ”Tiesimme myös, että jos dramatisoimme tilannetta tarpeeksi, saisimme osaksemme tarpeeksi sympatiaa pystyäksemme ’myymään’ raskaudenkeskeytysohjelmamme. Siksi väärensimme tietoja vuosittaisista laittomista raskaudenkeskeytyksistä USA:ssa. Joukkotiedotusvälineille ja siten yleiseen tietoisuuteen annoimme tiedot, joiden mukaan USA:ssa tehdään vuosittain n. miljoona aborttia, vaikka tiesimme, että niitä on oikeasti n. 100 000. Laittomien aborttien aikana kuoli vuosittain 200-250 naista, mutta toistimme jatkuvasti, että luku oli 10 000 kuollutta naista vuodessa. Nämä luvut alkoivat muovata yleistä tietoisuutta USA:ssa ja vakuuttivat yhteiskunnan lopulta siitä, että aborttilakia on muutettava.”
 

”Katolinen kortti”

 
Taistelussaan yhteiskunnan sympatian saavuttamiseksi ja abortin laillistamiseksi (josta hyötyisivät lopulta itse lapsia tappamalla tienaavat lääkärit) tri Bernard Nathansson ja hänen yhteistyökumppaninsa menivät vielä pidemmälle. Tiedostaen, että amerikkalaisessa yhteiskunnassa oli tunnustuksellisia jakautumia, he loivat illuusion, että katolinen kirkko oli syypää kaikkiin yhteiskunnallisiin konflikteihin. Abortin vastustamisessa oli kyse vain kirkon johtajien uskonnollisista mielipiteistä, jotka uhkasivat kansalaisten vapautta ja ihmisoikeuksia.
            ”Tärkein ja tehokkain taktiikkamme vuosina 1968-1973 oli niin sanottu ’katolinen kortti’. Käytimme tarpeeksi epäselvää kollektiivista käsitettä kirkollisesta hierarkiasta vakuuttaaksemme kaikki liberaalit älyköt ja joukkotiedotusvälineet siitä, että juuri kirkko on syyllinen abortin laillistamisen vastustukseen. Sanoistamme saattoi tehdä vain yhden johtopäätöksen: katolinen kirkko on päättänyt tuputtaa maallemme omat vakaumuksensa abortista. Emme voi sallia, että dogmaattinen katolinen kirkko ottaisi lainsäätäjän roolin ja pakottaisi jokaisen naisen synnyttämään lapsensa. Abortin sallivan lain vastustus tuli itsepäisiltä piispoilta, ei katolilaisten enemmistöstä. Näin erotimme katoliset ’intellektuellit’ ja ’edistykselliset’ sekä liberaalit piirit piispoista ja heikensimme katolista vastustusta. Vedoten väärennettyihin tilastoihin sanoimme, että ’katolilaisten enemmistö on lain muuttamisen puolesta’ ja että katolilaiset tekevät laittomia abortteja suhteellisesti yhtä paljon kuin muutkin amerikkalaiset naiset.
            Juonemme vakuutti tiedotusvälineet siitä, että jokaisen, joka vastusti abortin sallittavuutta, täytyi olla katolilainen tai olla vahvasti piispojen vaikutuksen alainen. Levitimme näkemystä, jonka mukaan abortin laillistamista puolustava katolilaiset ovat älykkäitä ja edistyksellisiä ihmisiä. Tarkoituksemme oli vakuuttaa yhteiskunta tiedotusvälineiden välityksellä siitä, ettei ole ei-katolisia ryhmiä, jotka vastustaisivat aborttia. Todellisuudessa silloin (kuin nytkin) monet kirkot ja uskonnolliset ryhmät julkaisivat lausuntoja aborttia vastaan: idän ortodoksit, Churches of Christ, American Baptist Association, luterilaiset, metodistit, mormonit, ortodoksijuutalaiset, muslimit, helluntailaiset. Ei-katolisia aborttia vastustaneita ryhmiä oli hyvin paljon. Emme kuitenkaan koskaan päästäneet listaa niistä julkisuuteen, estimme sellaisen käsityksen muodostumisen, että olisi muutakin vastustusta kuin katolinen.”
 

Peitelty totuus syntymättömistä lapsista

 
”’Katolisen kortin’ lisäksi NARAL käytti vielä kahta avainmenetelmää aborttipropagandassaan: tieteellisten todisteiden peittely ja joukkotiedotusvälineiden valtaaminen. Ensimmäinen menetelmä tarkoitti jatkuvaa sen tieteellisesti todistetun faktan kiistamistä, että ihmiselämä alkaa hedelmöittymisen hetkellä. Sanoimme, että elämän alku on teologinen, oikeudellinen, eettinen ja filosofinen ongelma. Tämä on edelleen aborttia puolustavien ryhmien lempitaktiikka: sanotaan, että tiedemiehet eivät pysty määrittelemään hetkeä, jolloin ihminen alkaa olla ihminen. Tämä näkemys on naurettava ja absurdi. Tiedemiehenä tiedän – en arvele, vaan tiedän – että ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä.” Tohtori Nathanson ei puheessaan enää jatkanut laajemmin tiedotusvälineiden valtaamisesta. Meidän on kuitenkin huomattava, että valtaosa tiedotusvälineistä on tietoisesti tai tiedostamatta mukana luomassa kuoleman kulttuuria, kun vielä tri Nathansonin paljastusten jälkeenkään aborttipropagandaa vastaan ei taistella, vaan sen luomat mielikuvat edistävät edelleen miljoonien viattomien lasten tappamista.
  

Elämän puolesta

 
Tuhotun jälleenrakentaminen ei ole helppoa. Viiden vuoden aikana valheet onnistuivat vakuuttamaan amerikkalaiset siinä määrin, ettei koko tri Bernard Nathanssonin myöhempi toiminta enää pystynyt palauttamaan abortinvastaista lakia.
Lääketieteen tohtori John Willke, elämän puolustaja ja kansainvälisen International Right to Life Federationin johtaja on nyt vuosikymmeniä esittänyt koko maailmassa syntymättömien lasten tappamista vastaan toimivaa ohjelmaansa suunnitelmaansa, joka kiteytyy neljään kohtaan:
1)      rukous
2)      opiskelu
3)      opettaminen
4)      auttaminen
Uskovaisena tri Willke ymmärsi oikein rukouksen ensisijaisen roolin ihmiselämän puolustamisessa. Sen pitii olla kaikkien elämää puolustavien toimien alkujuuri ja tuki. Paavali kirjoittaa: ”Rukoilkaa lakkaamatta” (1. Tess. 5:17) ja Jaakob vakuuttaa: ”Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan” (Jaak. 5:16).
            Puolassa alkoi vuonna 1980 rukouksen ristiretki syntymättömien lasten puolesta, ja se johti vuonna 1993 abortin sallivan lain poistamiseen ja syntymättömien lasten elämää suojelevan lain säätämiseen (valitettavasti kolmen poikkeuksen kera). Puola oli ensimmäinen maa maailmassa, joka teki demokraattisissa oloissa tällaisen muutoksen. Puolassa aloitettiin 13.10.2007 World Prayer for Life (ks. world-prayer-for-life.org) – maailmanlaajuinen rukouksen ristiretki elämän puolesta. Liittykäämme rukoukseen:
-          että laupias Jumala antaisi anteeksi elämän lahjan hylkäämiset
-          että kunnioitus jokaisen ihmisen elämää kohtaan sikiämisestä luonnolliseen kuolemaan asti kasvaisi
-          että jokaisessa maassa taattaisiin lainsäädännöllisesti jokaisen ihmisen oikeus elämään sikiämisestä luonnolliseen kuolemaan
Tri Willke toisti monesti, että toimintamme elämän puolesta tulisi olla viisasta ja nojata tieteellisiin argumentteihin: lääketieteellisiin, historiallisiin, oikeustieteellisiin ja väestötieteellisiin. Kannattaa lukea hyvää elämän puolustajien kirjallisuutta kuten Bernard Nathansonin kirja ”Antakaa minun elää!”. Willke varoittaa myös julkaisuista, jotka vääristelevät totuutta, vaikka niiden kirjoittajilla olisikin professorin titteli. Opiskelu tarkoittaa myös tutustumista kuviin tai filmeihin, joissa kuvataan lapsen kehitystä, ja myös filmejä siinneen elämän tuhoamisesta (kuten Bernard Nathansonin The Silent Scream). Se tarkoittaa myös tutustumista abortin vaikutuksiin naisten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Muiden opettaminen kuuluu tiedotusvälineille, uskonnollisille yhdyskunnille ja tavallisille kansalaisille. Opetamme muita, kun jaamme tietoamme siitä kauheudesta, joka piilee sanan ”abortti” takana. Kannattaa tutustua elämää puolustaviin internetsivuihin kuten oikeuselamaan.org ja abortti.fi.
            Tri Willke korostaa myös, ettei elämän puolustamisen alalla voi laiminlyödä konkreettista auttamista. Jokaisen lääkärin – ei vain gynekologin tai kätilön – pitäisi tuntea yhteiskunnallisia järjestöjä tai muita tahoja, jotka auttavat kriisitilanteissa. Yksikään uskova ei voi jäädä välinpitämättömäksi toisten ongelmien edessä, niin kuin on kirjoitettu: Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. (1. Joh. 3:18)
 
Tri Antoni Zięba
seuraava Takaisin

Copyright © Wydawnictwo Agape Sp. z o.o. ul. Panny Marii 4, 60-962 Poznań, tel./ fax: 61/ 852 32 82 | tel. 61/ 647 26 86